Tapahtumaturvallisuus

Massaurheilutapahtumien fanikulttuuri yrityksemme näkökulmasta

Olen ollut useissa liigatason otteluissa turvallisuudesta vastaavana henkilönä jo vuosien ajan. Tämän lisäksi kokemusta on karttunut myös kansainvälisistä peleistä ja sitä kautta myös ulkomailta tulleista faneista. Suomessa ja myös muualla kirjoitetaan paljon fanikulttuurista ja usein tulokulma tähän on negatiivinen. Fanit sitä, fanit tätä. Ei ne osaa käyttäytyä. Myös ulkomailta tuleva viestintä Suomeen on hyvin usein negatiivispainoitteista ja näytetään ne tietyt ylilyönnit mitä tässä kulttuurissa tapahtuu. Mutta mikä on totuus? 

Valmistautuminen ottelutapahtumaan turvallisuusjohdon näkökulmasta alkaa useampaa viikkoa aikaisemmin. Yhteistyö viranomaisten, koti- ja vierasjoukkueen sekä heidän faniryhmien vetäjien kanssa on kiistatta hedelmällisintä puuhaa turvallisen tapahtuman järjestämisessä. Suurin osa faniryhmien johtajista tai vetäjistä on tullut niin tutuksi, että viestintää tapahtuu mitään salaamatta. Ryhmän saapuessa tapahtumapaikalle tervehditään ja myös lähes aina tapahtuman jälkeen kätellään ja viestitellään, että miten asioissa onnistuttiin. 

Palaveri viranomaisten kanssa ennen tapahtuman alkua.

Juuri nämä tuttavuussuhteet ovat tuoneet avoimen viestinnän lisäksi myös turvaorganisaation ja fanien paremman kommunikoinnin tapahtuman aikana. Yhteiset pelisäännöt sovitaan ja niistä pidetään kiinni. Yleisesti ottaen nämä aina onnistuvat, mutta joskus tunteet nousevat pintaan ja yksittäisiä ylilyöntejä tapahtuu. Isoon ihmismäärään aina mahtuu monenmoista kulkijaa. Tällöinkin usein faniryhmien johtajat ja muut hoitavat keskuudessaan nämä ylilyönnin tekijä. Vain äärimmäisen harvoin tyhmyys joukossa tiivistyy. 

Viranomaiset ovat myös tärkeässä roolissa ottelutapahtuman turvallisen onnistumisen kannalta.  Pelastusviranomaisten kanssa käydään ennen ottelukautta erikseen läpi esimerkiksi poistumisreitit turvallisuus- ja pelastussuunnitelmasta. Poliisiviranomaisten kanssa sovitaan myös kuviot hyvin tarkkaan. Olen huomannut vuosien saatossa, että molemminpuolinen luottamus on lisääntynyt siinä määrin, että poliisi kertoo hyvin tarkasti omat käytössä olevat resurssinsa ottelutapahtumaan ja se voidaan omassa toiminnassa ottaa huomioon. Myöskin he kuuntelevat meidän tekemiä riskiarvioita määritettäessä kuinka paljon järjestyksenvalvojia tapahtumaan asetetaan. Omat määräyksensä antaa turvallisuustoiminnalle myös eri lajiliitot ja liigaa johtavat organisaatiot. Näiden ohjeiden ja määräysten mukaisesti syntyy oma turvallisuussuunnitelma. 

Fanikulttuuri on hyvin erilaista eri urheilulajeissa. Esimerkiksi jääkiekossa ja jalkapallossa saattaa faniryhmien välisessä kanssakäymisessä olla kitkaa. Joskus myös fanit huutelevat hyvinkin loukkaavia huutoja vastapuolen pelaajille tai tuomareille. Tämä joskus aina mietityttää, että miksi näin pitää toimia. Ymmärrys on sitä kohtaan kyllä olemassa, että omia kannustetaan ja myöskin joskus yritetään vaikuttaa tuomarin päätöksentekoon huutamalla jotain, mutta minusta henkilökohtaisuuksiin ei pitäisi missään nimessä mennä. Toki ymmärrän myös sen, että henkilökohtaisuuksiin menemisellä pyritään vaikuttamaan tunteisiin. Sen ymmärtää kaikki, että jos tunteet nousevat kentällä pintaan ja adrenaliinitaso nousee liian korkealle, niin siitä ei hyvää seuraa. 

Ulkomaalaisissa faneissa olen huomannut maaotteluissa, että vaikka he pitävät kovaa meteliä ja kannustavat viimeiseen pisaraan asti omaa joukkuettaan, niin pelin jälkeen he kunnioittavat vastustajaa. Osataanko siis ulkomailla käyttäytyä kuitenkin yleisesti ottaen paremmin kuin Suomessa? Viestintä vaan Suomeen on sellaista, että näytetään kaikki negatiiviset tapahtumat maailmalta. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen saanut nähdä monelta eri kantilta näitä kirjoittamiani asioita. Lähtökohtani on aina faneihin ja heidän johtajiinsa ollut positiivinen, koska fanit tekevät ottelutapahtumasta tunnelmallisen. Sillä on taas positiiviset vaikutukset muihin katsojiin ja sitä kautta se myös parantaa yleistä turvallisuustilannetta.  

Tulevaisuudessa kokemukseni vain laajenee edustamani yrityksen tehtyä hiljattain sopimuksen turvallisuuspalvelujen tuottamisesta yhden liigaseuran kanssa. 

Olen sitä mieltä, että Suomessa ei tarvita mellakkavarustuksessa olevia järjestyksenvalvojia koirineen ottelutapahtumissa. Tämä provosoi turhaan faniryhmiä. Myöskään voimankäyttövälineitä järjestyksenvalvojien ei tarvitse kantaa. Jos on oikea tarve, ne pidetään piilossa. Tämä osoittaa luottamusta ja kunnioitusta faniryhmiä kohtaan. Iloinen palveleva ja fanit huomioon ottava järjestyksenvalvoja on aina parempi, kuin jäykästi seisova varpaista hampaisiin voimankäyttö- ja suojavälinein varustettu tiukkailmeinen ”mä oon täällä vaan töis” -asenteella oleva työntekijä. Valitettavasti näitäkin on Suomessa nähty. Meidänkin organisaatiollamme on varustus- ja suorituskyky tarvittaessa riskiarvioon perustuen olemassa, mutta se pidetään piilossa niin pitkään kuin on mahdollista. Urani aikana ainoastaan kerran on jouduttu ottamaan nämä esiin ja silloinkin päätös tehtiin yhteistyössä poliisin kanssa ja tuettiin poliisien joukkojenhallintaryhmää. 

Toivon aina mahdollisimman positiivista ottelutapahtumaa kaikille osapuolille. 

Turvallisuuspäällikkö ja Pohjanmaan aluejohtaja Pasi Vahtera 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin