Vartijasta asiakasvastaavaksi – ”Menin lukkoon, jäädyin täysin…”

Hei!

Olen Julia, toimin nykyään yrityksen asiakasvastaavana. Elämä voi joskus yllättää ja niin se teki minun kohdallani. Halusin jakaa teille oman tarinani ja sitä kautta kannustaa muita uskomaan itseensä ja olemaan avoin uusille asioille!

Ensi kuulla tulee neljä vuotta täyteen siitä, kun ensimmäisen kerran puin vartijan takin niskaani. Kaikki lähti koulun neljän kuukauden työharjoittelusta. Tuona aikana NYQS tarjosi laajan kokonaisuuden erilaisia töitä. Sain kokeilla kaikkea mahdollista: piiri-, myymälä-, paikallisvartiointia, järjestyksenvalvontaa, turvatekniikkaa jne. Työharjoittelun myötä löytyi itselle sopiva tehtävä, mikä minun kohdallani oli ehdottomasti piirivartiointi. Sen parissa viihdyin. Sain ajaa autoa, maisema vaihtui, ei tarvinnut könöttää samassa paikassa katsoen kelloa ja toivoen, että se liikkuisi nopeammin. Sain suunnitella oman työvuoroni kulun, mistä ajan, mihin ajan ja mihin aikaan ajan. Päivisin jäi paljon aikaa harrastaa omia juttuja.

Vaikka työssä viihtyi hyvin, niin takaraivossa oli aina ajatus: ”Mitä seuraavaksi?”, ”Mitä haluan tehdä elämälläni?” En välttämättä tiedä sitä vieläkään, mutta tällä hetkellä uskon olevani lähellä totuutta!

Jäin äitiyslomalle keväällä 2017. Ennen sitä alkoi todella tuntua siltä, että nyt täytyy löytää jotain muuta, päivätyötä. Siihen saakka olin ollut töissä pyhää arkea. Kaikki viikonloput kuluivat töissä. Äitiysloma tuli erittäin hyvään saumaan ja ajattelin, että sen jälkeen olen viisaampi asian suhteen. On aikaa ajatella tulevaisuutta ja miettiä mitä elämältään haluaa. Päädyin aina samaan lopputulokseen, en ikinä löydä sellaista työtä. Kaikki kiinnostavat työt olivat vuorotyötä: poliisi, ensihoitaja, sairaanhoitaja jne. Ainut asia mikä oli varma, toimistotyö, se ei ollut vaihtoehto tai niin luulin. Syy siihen oli ainoastaan ahdistus ajatuksesta, että pitäisi olla samassa paikassa koko ajan. Aika ei kuluisi ja turtuisin työhön nopeasti. Näiden ennakkoluulojen takia, en ole ikinä antanut itselleni tilaisuutta ajatella sellaista työtä.

Puolivuotta myöhemmin olin edelleen äitiyslomalla ja sain puhelun pomolta. Yritykseen tarvittaisiin asiakasvastaava ja he halusivat tarjota paikkaa minulle. Ensimmäisen paniikin omaisen reaktion saatatte arvata. Vastasin: ”Ei.” Menin lukkoon, jäädyin täysin. Ajattelin vain, ettei minusta olisi siihen. Ei ollut mitään kokemusta tai koulutusta. Olin hämmentynyt, mutta samaan aikaan otettu siitä, että paikkaa tarjottiin juuri minulle. Seuraavaksi puhelimesta kuului: ”Älä aliarvioi itseäs, sä sovit tähän hommaan.”. Hetken mietinnän jälkeen ajattelin, että tässä on minun tilaisuuteni, joten otin paikan vastaan. Joku muu näki minussa jotain, mitä itse en nähnyt. Mietin mitä kaikkea se työ tulee pitämään sisällään. Tajusin, että tämä voi oikeasti olla mun juttu! Sellainen mihin haluan uppoutua ja jossa haluan kehittää itseäni. Melkein toivoin, että olisi ollut jo toukokuu ja olisin päässyt aloittamaan. Onneksi äitiyslomaa oli kuitenkin vielä jäljellä, niin sain valmistautua rauhassa.

Toukokuulla 2018 palasin töihin, siviiliasussa. Se oli outoa, mutta hienoa! Titteli oli uusi sekä yritykselle, että minulle. Alku oli haastavaa, kun ei oikein tiennyt mitä tehdä ja miten. Mikä on minun aluettani, mistä kannan vastuun tai ihan vain miten hoidan perusasiat.

Nyt kaikki alkaa pikkuhiljaa tuntua selkeältä ja työnkuva hahmottua kokonaisuudessaan. Hoidan asiakaspalvelun rinnalla muun muassa myyntiä, markkinointia ja tapahtuma luontoisia töitä. Vielä ollaan alkutaipaleella uusien asioiden äärellä, mutta nyt voin oikeasti kehittyä ja olla mukana kehittämässä. Onneksi sain pitää mahtavat työkaverit ja työnjohdon. Kiitos ja kumarrus NYQS:lle, tässä yrityksessä vain taivas on rajana!

Julia Mäki

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin